sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Pentujen kehitys on huimaa


 Mennyt viikko on ollut yhtä hulinaa ja huisketta. Pennut kehittyvät ja rohkaistuvat päivä päivältä ja tuntuu että mikään ei ole niille enää este, ainoastaan jokin voi olla hidaste.. Pentulaatikko on jo menneen talven lumia ja maailmaa tutkaillaan hereillä ollessa niin mielenkiinnolla että kun seitsemän vilperttiä pääsee valloilleen niin eipä tiedä mistä kukakin löytyy. Ja tämä on vasta ensimakua. Onneksi pihalle aidattiin alue turvallista ulkoilua varten.
 Mortti
 Mesi tykkää kiipeillä kivikasan päällä.
 Ja välillä tuumailla että minnes suuntaan sitten pinkoisi.

 Äidin maitobaari houkuttaa joka kerta kun Martta kulkee ohi joten se on huomattavasti vähentänyt oleiluaan pentujen luona. Tuntuu että ne ovat pohjattomia kaivoja.
 Omat vapaa hetket menevät kyllä täysin pentujen kanssa seurustellessa ja aina on syliin tulijoita kun vaan lattialle istahtaa. Nythän pennuilla on kiivain sosiaalistumiskausi meneillään joten lapset ja lasten kaverit ( ja omatkin ) ovat kyllä enemmän kuin tervetullutta leikkiseuraa. Toki pennut nukkuvatkin vielä paljon.
 Nisät ovat kyllä kovilla vaikka kerralla ei olisikaan koko katras ruokailemassa. Pennut ovat kyllä jo sen verran isoja ja voimakkaita että aivan sääliksi käy Marttaa kun "piraijat" hyökkäävät kimppuun ja imevät emän aivan kuivaksi. Onneksi maitoa vaan tuntuu riittävän vaikka Martta on niin laihan ja kuiviin imetyn näköinen että emäntää melkein itkettää. Kaunis lihaksikas narttu on hetkeksi kadonnut jonnekin äitiyden syövereihin mutta eiköhän se sieltä taas kuoriudu kun imetys rumba loppuu.
 Mesi
 Viikonloppuna tein "vessan" pennuille. Vielä eivät ole hoksanneet ideaani vaan sitä voi näköjään käyttää myös makuualusta.. Mesi ja Mai
Pentulaatikko ei tosiaankaan enää ole pentujen suosiossa vaan Martan sänky on paljon houkuttelevampi. Tosin Martta ei siihen nyt kyllä enää taida mahtua kun kuorsaajat ovat vallanneet koko vuoteen. Ja milloin eivät levittäydy niin sitten rakentavat pentupyramidin joka on niin huvittavan näköinen ilmestys että ei voi kuin ihmetellä miten alimmat saavat henkeä ja nukuttua..

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Pennut ulkoilevat ensimmäisen kerran

 Viikonloppuna pakkasimme pennut kuljetushäkkiin ja veimme ne ensimmäiselle mökkireissulle. Matka sujui hyvin, pennut eivät olleet moksiskaan venematkasta. Perillä ne pääsivät ensimmäistä kertaa nurmikolle ulkoilemaan ja tapasivat myös Bertan. Bertta haisteli pentuja vähän aikaa ja marssi matkoihinsa, eivät olisi voineet pennut vähempää vanhaa rouvaa kiinnostaa..
Nyt on viikonlopun aikana ulkoiltu jo useamman kerran ja ensi kertojen huutokonsertti on  tyyntynyt ja nyt pennut uskaltautuvat haistelemaan nurmikkoa pitemmällekin.
Ensimmäiset vieraat ovat myös tavanneet pennut ja Martta ei ollut moksiskaan joten nyt alkaa sosiaalistaminen vieraisiin ihmisiin. Joten ystävät hyvät, tervetuloa käymään!
Matolääke on annettu ensimmäisen kerran ja ilmeet olisivat olleet kuvaamisen arvoisia.. Huomenna aloitammekin sitten jauhelihan maistelun ja siitä eteenpäin alkaa varmaankin se emännän työleiri..
 Uni maistuu myös sylissä.
 



Kuten kuvasta näkyy niin pennut ovat kasvaneet aivan valtavasti edellisestä imetyskuvasta. Tämän päivän mittauksen mukaan keskimääräinen kasvuvauhti on ollut noin 60-70 grammaa päivää kohti.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Pennuilla silmät auki ja huojuvaa kävelyä

 Pennuille on annettu kutsumanimet ja oheinen suu auki kuorsaaja on Mesi-tyttö.
 Kaikki ovat kokoontuneet taas yhteen nukkumaan ja Masi-pojalla on ihanat pienet siniset silmät sirrillään.
 Martta-äiti huolehtii vielä pentulaatikon puhtaudesta ja pesuvuorossa on Mai-tyttö.
 Nyt kun silmät ovat auenneet niin alkaa pennuille jo pienet painileikitkin maistua. Mahti-poika suu ammollaan siskoaan Matamia kiusaa.
 Mortti-poika huilailee painimatsin ja syöpöttelyn jälkeen.
Milloin Martta heittäytyy pentulaatikkoon pitkälleen niin alkaa mahdoton kuhina ympärillä, kuvaajalla on ongelmia poimia pentuja kuvaan..

torstai 11. syyskuuta 2014

Seitsemän syöpöttelijää

 Pennuille maistuu ruoka ja uni, vielä ei niistä ole seuranpitoon.. Ovat kasvaneet jo niin paljon että sai laitettua uudet hienot pentupannat kaulaan, harmi vaan että paketissa oli vaan kuusi pantaa joten suurin pennuista "matami" on ilman pantaa. Isompikin pantapaketti on varattu joten eiköhän kaikille ole jossain vaiheessa oma väripanta. Kaikki ovat jo tuplanneet reilustikin painonsa ja painavat yli kilon.
 
 Martta on jo malttanut olla pitempäänkin ulkona ja touhuamisen halu on kova. Jos vaan maltamme vielä jonkun päivän odottaa niin sitten pääsee Marttakin metsään, nyt on ollut emännällä yksinäisiä sienireissuja ja kanalintujen pölläytyksiä. Aika aikansa kutakin ja sitten ensi syksynä toisin.
Yötkin ovat olleet Martalla levottomia, en tiedä onko vaikutusta ollut kuutamolla vai tekemättömyydellä.
Tässä näkyy ahmatit työssään. Normaalisti meno on vain aikalailla rajumpaa kun tönivät toisiaan ja nyhtävät emon nisiä niskat naksuen. Osasivat olla "ihmisiksi" kun kuvasin..

perjantai 5. syyskuuta 2014

Pennut kasvavat vauhdilla

 Koko katras koolla. Pari päivää on mennyt niin hujauksessa ettei oikein tajuakaan.. Martta hoitaa edelleen pentujaan tottuneesti, toki joskus meinaa joku alle jäädä mamman etsiessä hyvää imetyspaikkaa mutta ovat niin kovaäänisiä eläjiä että eivät jää huomaamatta! Nyt on Marttakin jo alkanut hivenen rauhallisemmin käydä tarpeillaan  mutta auta armias jos joku pentu erehtyy ääntelemään kun ulos lähtö on edessä niin silloin ei Martta pysy nahoissaan. Maitoa tuntuu onneksi riittävän kun pennut kasvavat, kaksi hieman hitaammin ja muut viisi tosi hyvin. Seuraillaan tilannetta. Martalle myös ruoka maistuu entiseen tahtiin ja vielä hieman enemmänkin jos mahdollista. Ei ole koira koskaan ruokakuppiin sylkenyt.
 Pannaton pentu on ensimmäisenä syntynyt ja edelleen aikamoinen matami. Muut saavat väistyä kun tyttö syömään pyrkii.
 Syntyessään suurin pentu valkoisessa nauhassaan ja edelleen maha kellallaan oleilija.
 Sininauhainen tyttö ja keltanauhainen poika ovat joukon hitaimmin kasvavia, harmaanauhainen tyttö kasvaa tosi kivasti ja kuvassa myös nauhaton iso kurttunaama.
Sisko ja sen veli. Sisko on mustanauhainen pullukka jolla ei ollut raitoja ollenkaan ja oli syntyessään ärhäkkä kuin mikä ja veli on punanauhainen pentueen pienin syntyessään. Silloin kun merkkailin syntymän aikaan pentuja niin en paljon katsellut kumman sukupuolen edustaja on kyseessä kun nauhaa laittelin innoissani kaulaan. Mutta punainen pukee myös poikia erittäin hyvin.

tiistai 2. syyskuuta 2014

Toinen päivä emona

Ensimmäinen yö meni todella hienosti, pentulaatikosta ei kuulunut kuin pientä vikinää silloin tällöin kun emän ruokabaaria etsittiin. Martan äidinvaistot ovat jotain uskomatonta, en olisi uskonut jos en olisi tätä henkilökohtaisesti kokemassa. Miten minun intomielisestä touhuajasta on tullutkin yhdessä paikassa viihtyvä makailija ja pentujen puunaaja.. Viime yönä Martta kävi kerran ulkona ja se tapahtui koko ajan haukkuen koska ilmeisesti hän haluaa pennuille kertoa koko ajan että missä on ja kohta tulee takaisin. Muu perhe ei kyllä herännyt ( uskomattomia nukkujia ), naapureista en tiedä, toivottavasti eivät.
Nyt näyttää Martalle uni maittavan ja pennut samalla tississä kiinni.. On jo niin kokeneen oloinen äiti että hämmästyttää vaan. Minulla imuri odottaa valmiina töihin mutta en malta herättää äitiä unestaan.
Olen ollut kaksi päivää "hoitovapaalla" mutta voin näköjään huoletta palata töihin, kyllä Martta pennuistaan huolen pitää.
Mittailin pentujen painon aamulla ja yhdellä oli laskenut, muilla noussut ihan kivasti. En kuitenkaan ole huolissani tuosta yhdestä, voi nimittäin olla emännän mittavirhe silloin viime yönä.. Huomenna katsastellaan tilanne uudelleen. Virkeitä ja jänteviä ovat kaikki

maanantai 1. syyskuuta 2014

Pennut ovat syntyneet!

 Nyt se on tapahtunut! Martan pennut ovat syntyneet. Lupailin aiemmin että laitan vatsankasvu kuvat tänään mutta nyt onkin paljon parempaa tarjolla. Seitsemän kappaletta weimarinseisojan pentuja, 4 tyttöä ja 3 poikaa.
Synnytys alkoi viime yönä "yllättäen". Kun Martta alkoi osoittaa merkkejä tulevasta niin tunnin kuluttua ensimmäinen pentu oli syntynyt ja siitä 25 min seuraava ja puoli kahteen mennessä oli syntynyt 4 pentua. Martta huilaili neljä tuntia ja sitten loput kolme pihalle viimeisen syntyessä vailla kahdeksan. Aivan ihania raidallisia inisijöitä, tosin yhdeltä puuttuu selkeät raidat. Painavin pentu syntyi viimeisenä ja toiseksi painavin ensimmäisenä. Kaksi isointa yli 500 grammaa ja muut reilua 400 grammaa.
Martta hoiti synnytyksen kyllä todella hyvin, minun ei tarvinnut kuin ihmetellä ja ihastella. Onneksi kaikki meni hyvin koska päällekkäisten sattumien ja nopean synnytyksen alun vuoksi toimin kätilönä yksin. Mutta onpahan koettu nyt tuokin puoli koirien elämästä ja suotta jännitin niin paljon. Kyllä vaistot ohjaavat koiraa niin hyvin ja ei sattunut mitään pulmatilannetta.
Martan sai ulos pissille vasta pitkälti iltapäivän puolella ja silloinkin tuoreella äidillä oli niin suuri huoli pennuista että haukkui pissiessään ja mahdoton veto takaisin sisälle.
  Ruokakin maistuu mutta ei ole hirveästi kehdannut antaa koska jälkeiset maistui niin hyvin että niistä kyllä virtaa on hiveneksi. Lihalientä joi että sai nestettä ja siitäkin virtaa lisäksi.