lauantai 22. marraskuuta 2014

Yksi narttupentu vapaana

 Niin se vain tämä aika rientää että pennut kasvavat ja lentävät pesästä suurilla dumbo-korvillaan. Nyt on enää Milli-tyttönen vailla omaa kotia. Vauhti eikun kiihtyy kun jalkoihin tulee pituutta ja pikkuhiljaa kehonhallintakin kehittyy. Hampailla pitää kokeilla kaikkea mitä vaan pystyy, onneksi luita on tarjolla pahimpaan ikenien kolotukseen. Mutta kuvassa täytyi maistaa Martta-äidin uutta sängynpehmustetta ( pennut kun valtasivat Martan sängyn.. ).
Ja sitten katsotaan niin viattomasti kameraan etten varmasti ole tehnyt mitään pahaa, siis ikinä enkä koskaan..
Maanantaina mennään ottamaan ensimmäinen rokotus että on sekin valmiina kunhan sopiva koti löytyy. Jatketaan harrastavan kodin metsästystä josko se sieltä tulla tupsahtaisi. Luonne on ainakin kohdillaan pienellä weimarin alulla.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Kolme weimarinpentua vielä vapaana

 Pikkuhiljaa on osa pennuista löytänyt omat kotinsa, kolme viikaria vielä kotosalla odottaa omaa aktiivista kotia. Itselle tuntuu vaan pentu pennulta vaikeammaksi luopua niistä, koska mitä pitempään ovat kotona sitä enemmän noihin pieniin harmaisiin otuksiin kiintyy.. Mutta järjellä ajatellen on tietysti parempi että jokainen löytäisi sen oman perheen jossa on aikaa opetella elämän pieniä ja suuria asioita. Tänäänkin Martan kanssa metsässä ollessa ajattelin miten hienoa on että jo kodit löytäneet pennut pääsevät toteuttamaan itseään omien ihmistensä kanssa, on se niin upeaa liikkua tuolla luonnossa weimarinseisojan kanssa ja seurata kuinka upea ilmestys laukkaa pitkin metsää ja nauttii kun saa käyttää nenäänsä. Ja vaikka riistaa etsiskeleekin niin silti pitää koko ajan huolen ettei emäntä jää yksin ilman silmällä pitoa. Olo on itsellä niin levollinen ja nautiskeleva että sitä aivan miettii että voiko olla tottakaan minkä fiiliksen sieltä metsästä saa.
 Milli ihmettelee lumen seasta ilmestynyttä kaivon kantta.
 Masi jaksaa välillä jo kuunnellakin mitä emännällä on asiaa.
 Masi on porukan ainoa poika ja yrittää ottaa oikein pikku isännän elkein siskot hallintaansa, tassujen ja pään koossa jo voittaa siskonsa muuten aika tasaväkistä painia on..
 Milli on karsinut marjapensaita sen verran ettei itse tarvitse ensi kesänä sitä tehdä.
 Mai on porukan pienin ja siroin mutta hänellä on kyllä erittäin suuri ja pippurinen luonne.
Sängyssä alkaa olla jo hieman väljempää paitsi silloin kun jokainen venyttää itsensä täyteen mittaan, enimmäkseen kyllä vieläkin makaillaan päällekkäin kasassa.